Suomessa on yli 600 000 koiraa, ja määrä lisääntyy koko ajan. On isoja, on keskikokoisia, on pieniä. Joku haluaa ehdottomasti pienen sievän lähes taskussa kulkevan rodun jonkin näyttelijän esimerkin mukaan kuten chihuahuan. Toinen metsästää, ja haluaa jänismetsälle mukaansa suomenajokoiran. Kolmas taas haluaa vain jonkin koiran ja ihastuu näkemäänsä sekarotuiseen ja haluaa sen itselleen, vaikka ei olekaan tiedossa kuinka suureksi koira tulee kasvamaan. Neljäs taas on jo päättänyt ostaa tanskandoggin.

Mutta oli sitten koira iso taikka pieni, samalla tavalla se tarvitsee hoitoa ja huolenpitoa. Monilla on väärä harhaluulo, että iso koira tarvitsee myös ison asunnon ympärilleen, mutta ei se nyt ihan niinkään ole. Monesti iso koira on sisällä paljon rauhallisempi luonteeltaan kuin pienemmät ja aktiivisemmat rodut, ja siinä missä terrieri kimpoilee pitkin seiniä yksiössä, isompi koira ottaa lunkisti sohvan kulmalla. Eikä isompi koira tarvitse sen pidempiä lenkkejäkään kuin muutkaan rodut. Peruslenkkeily, joka kestoltaan on enemmän kuin viisi minuuttia, kolmesti päivässä, on riittävä myös isommalle koiralle.

Isomman koiran isommat kulut tulevatkin ravinnosta. Totta kai isompi koira syö paljon enemmän kuin taskukokoinen sohvaperuna, joten jos mielessä on jonkinlainen budjetti siihen, paljonko koiraan saa mennä rahaa kuukaudessa, unohda se. Tosin, monille pienen koiran omistajalle tulee ylimääräisiä kuluja kaikenlaisiin turhakkeisiin kuten koiran oman vaatekaapin kasailuun. Ja jos mielessä on muutenkin auton vaihto, on isomman koiran kohdalla aivan järkeenkäypää alkaa miettimään farmari ym. tila-automalleja, koska märkäinen ja kurainen koira henkilöauton takapenkillä ei kuulosta kovin hyvälle tavalle pitää autonpenkit kunnossa. Kannattaa ehkä myös miettiä sitä, kuinka helppo iso koira on saada autoon. Esim. eläinlääkärin vastaanoton jälkeen nukutettu isokokoinen reporankana makaava koira on lähes mahdoton nostaa auton kyytiin, ainakaan yksin.

Myös lasten kanssa isommat rodut toimivat parhaiten. Pienet lapset ovat aina vähän varottavia ja saattavat vahingossa vahingoittaa pikkukoiraa roikottamalla milloin mistäkin tai kokeilemalla ratsastaa sillä tai tiputtamalla jostakin, joten luonnollisesti isomman koiran kanssa tällaista tuskin pääsee tapahtumaan. MUTTA. Niin, nyt sitten tulee se mutta, joka on ollut tuloillaan koko ajan. Ison koiran omistamisessa, kuten minkä tahansa kokoisen koiran, on ehdottoman tärkeää hoitaa koulutus alusta loppuun saakka kunnolla. Isommalla koiralla on paljon voimaa, jo myöskin pentuna, ja jos tätä voimankäyttöä ei saada hallintaan, tuo se ongelmia koiran kasvaessa vanhemmaksi. Jos koiran antaa pomottaa itseään, voi olla hyvin, hyvin vaikea saada oman painoista lihas- ja karvamöykkyä joka näyttää hampaitaan, siirtymään sohvalta tai sängyltä alas kun haluat itse asettua siihen. Dominoiva luonne tulee ilmi myös ulkona, muiden koirien parissa, ja aina välillä saamme nähdä sensaationhakuisia otsikoita siitä, kuinka iso koira raateli taas jonkun pikkukoiran ja asettaa kyseenalaiseksi sen, pitäisikö ison koiran omistaminen saada luvanvaraiseksi. Ei ehkä koiran omistaminen vaan se, KUKA saa omistaa koiran. On aivan turhaa laittaa ison koiran päätä pölkylle, kun suurimmassa osassa tapauksia se syy löytyy sieltä hihnan toisesta päästä.